a l u k s i «
käsitteet «
varoitukset «

r p s «
harry potter «
perusficit «
rtf-muotoiset «
runot «
palaute? «

sivuista «
etusivu «

LUKU 1

15. joulukuuta 1989

Kahdelle hengelle suunniteltu hotellihuone jossain päin Tokiota oli aivan sekaisin, eikä pelkästään sen takia, että siellä oli sen kahden hengen sijasta viisi henkilöä. Osasyylliseksi saattoi nimetä juoman, jota kutsutaan alkoholiksi. Nämä viisi mieshenkilöä, jotka tunnistetaan X Japan-bändistä, olivat vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Miehet olivat saaneet omasta mielestään maailman loistavimman idean – pelata pullonpyöritystä, kuten vanhoina hyvinä lapsuusaikoina.

"No niin Taiji, totuus vai tehtävä?" hide virnuili mielipuolisen näköisenä juodessaan valkoviinipullosta huikan.
"Mmm... Sinut tuntien ei kannattaisi ottaa kumpaakaan, mutta minulla ei taida olla sellaista vaihtoehtoa, joten… tehtävä."
"HAHAHAAA!" hide repesi nauruun ja hakkasi nyrkeillään lattiaa. Tässä vaiheessa muut katsoivat hideä epäluuloisesti ja olivat melko varmoja siitä, ettei pienen kitaristin kannattaisi enää koskaan juoda alkoholia.
"Jos Hideto Matsumoto rauhoittuisi, tai Yoshiki Hayashi tulee ja kiusaa", Toshi virnisti.
"Tuletko?" hide keskeytti nauramisen ja räpytteli silmiään suuresti katsoen Yoshikia.
"En", Yoshiki virnisti. "Keksi se tehtävä nyt Taijille, kultaseni", Yoshiki jatkoi hymyillen ja joi jotain, jossa oli roimasti alkoholia.
"Taiji ja Pata... Tuota..."
"Voi ei, tuo ei kuulosta ollenkaan hyvältä, meidän pikkupervo pääsi liikkeelle", Taiji tuumi virnistäen.
"Ei, ei. Taiji, kaada Pata lattialle ja suutele tuota, meidän suloista kitaristia", hide virnisti suloisesti.
Taiji huokaisi dramaattisesti ja loi muka epätoivoisen katseen hideen silmiään pyöritellen. Pata virnuili odottavan näköisesti, että Taiji "kävisi häneen käsiksi". Muut katsoivat odottavasti ja vilkuilivat toisiaan, mikä kesti?
"Perkeleen suorituspaineet!" Taiji murahti.
"Anna mennä!" hide huusi ja heilutti nyrkkiään.
Taiji virnisti ja meni lähemmäs Pataa, työnsi toisen lattiaa vasten ja lukitsi kädet pään päälle lattiaa vasten. Basisti nuolaisi vielä huuliaan, laskeutui hiukan alemmas ja suuteli kitaristia pitkään – ja hartaasti. Kuten jokainen bändikavereista olisi loppuun lisännyt.
"Anna Patan hengittää välillä", hide mumisi ja vislasi.
Kun Taiji nousi kunnolla istumaan, jäi Pata vielä makaamaan lattialle. Muut katsoivat Pataa hassusti ja päättelivät tuon nauttivan jälkimainingeista.
"Ja tämä kostetaan, Hideto, kunhan vain saan mahdollisuuden", Taiji virnisti ja loi merkitsevän katseen Yoshikiin.
"Umh... Tuota..." Yoshiki mumisi hiustensa takaa ja ärähti lopulta, että Taiji pyörittäisi jo pulloa.
"Oooooh! HIDETO MATSUMOTO! TÄMÄ KOSTETAAN!" Taiji virnuili mielipuolisesti huutaen.
"Minusta tuntuu, että astun leijonan suuhun, mutta kerrankos sitä – joten antaa mennä vaan!" hide tuumasi.
"Okei, eli tehtävä – vai mitä? Ei vaihtoehtoja, sinä otat tehtävän", Taiji virnisti ja piti viinipulloa muka uhkaavasti hiden pään vieressä.
"Toki, toki."
"Sinä saat, ja nimenomaan saat suudella Yoshikia, eikö ole kivaa?" hide katsoi Taijia ja sen jälkeen punastelevaa Yoshikia hiustensa takana. Miksi ihmeessä tuo toinen punasteli?
"Ah, kaunis kuningattareni – tai jotain, aivan sama, tule tänne, herra kuningatar!" hide huusi ja loikkasi Yoshikin luokse, joka istui muutaman metrin kauempana häntä vastapäätä.
hide kuuli naurunpyrskähdyksiä muilta bändikavereiltaan, mutta Yoshikin ruskeat silmät katsoivat hänen omiaan vakavasti. Tuo punatukkainen kitaristi lähti pienen hyppynsä jälkeen konttaamaan muutamia puuttuvia senttejä Yoshikia kohden. hide nousi polvilleen ja katsoi Yoshikin ruskeita silmiä hetken, kitaristi nojasi käsiinsä ja kumartui lähemmäs. Lopulta hide kumartui puuttuvat millit ja suuteli Yoshikia pitkään – ja hartaasti, minkä jokainen bändikavereista olisi varmasti lisännyt loppuun taas. Kun hide oli vetäytymässä pois, Yoshiki kietoi kätensä tämän ympärille ja veti lähemmäs itseään, he kaatuivat lattialle – hide päällä ja Yoshiki alla. Taiji, Pata ja Toshi vislasivat pitkään sekä taputtivat käsiään.
"Älkää unohtako hengittää", Pata huusi ja työnsi naamansa melkein suutelevaan kaksikkoon kiinni.
hide vain huitaisi Patan naaman pois ja vetäytyi kohta itsekin Yoshikista, hide pälyili ympärilleen ja konttasi Yoshikin taakse, otti sieltä viinipullon ja kaksi suuren suurta huikkaa. hide oli aivan varma, että hänen päässään pyöri juuri tällä hetkellä kaikki ympyrää. Kun hide mietti hetken, hän oli varma, ettei se johtunut alkoholista. Tällä kertaa se oli jotain aivan muuta. Jotain sellaista, jonka hän voisi nimetä Yoshikiksi.

"hideee! Missä ihmeen maailmassa sinä elät? Vuorosi pyörittää", Taiji heilutteli kättään hiden silmien edessä. Ilmeettömät kasvot katsoivat hetken tyhjää, sitten ruskeita silmiä räpäytettiin muutaman kerran ja hide siirsi katseensa tyhmänä Taijiin.
"Hä?" hän älähti hyvin älykkäästi.
"Katsokaa nyt, meidän pikku-hide taitaa tykätä Yoshikista", Pata virnuili.
"Haistahan hevon perse!" hide huusi nyrkkiään heiluttaen ja konttasi takaisin paikalleen, pyöritti pulloa, mikä osui Yoshikiin. "Umh..." punapää mutisi.
"Totuus vai tehtävä?" Taiji virnisti, vaikka tuo tiesikin, että olisi ollut hiden vuoro kysyä. Basisti loi katseen molempiin kavereihinsa, sekä hideen että Yoshikiin, ja molemmat tuntuivat olevan jossain hyvin kaukana. Mies arveli, ettei hideltä irtoisi tässä vaiheessa mitään järkevää ja voisi hyvin kysyä Yoshikilta jotain, jos tuo vain ottaisi totuuden, eikä tehtävää.
"Umh..." Yoshiki mumisi hetken ja valitsi totuuden, vaikka tiesikin, ettei se voinut tietää mitään hyvää. Taijin tuntien kysymys koskisi äskeistä suudelmaa, ja pianisti oli varma, että Taiji utelisi jotain sellaista, koska hidestä ei tuntunut irtoavan tällä hetkellä mitään muuta kuin muutama sekopäinen katse. hide oli selvästi jossain muussa maailmassa – kuten Yoshiki itsekin, kun tuo katseli toisen kitaristin kasvoja, hän tunsi suurta halua suudella uudestaan. Nyt ja tässä hetkessä...
"YOSHIKI HAYASHI!" Taiji huusi Yoshikin korvaan. Basisti päätti, että nyt hän voisi oikeastikin kysyä mitä tahansa, pianisti tuntui elävän jossain aivan muualla ja vajosi vähän johonkin transsin omaiseen tilaan.
"Hmm?"
"Pidätkö sinä meidän pikku-hidestä sillä tavalla?" Taiji, Pata ja Toshi virnuilivat tietäväisen näköisinä.
"MITÄÄ?" hide karjaisi ja tuntui heräävän saman tien, kun kysymys oli tuotu julki.
Muut, paitsi hide ja Yoshiki, katselivat noita kahta miestä vuoronperään virnuillen ja tuntuivat tietävän jotain, mitä nuo kaksi eivät. Jotain sellaista, mitä heidänkin olisi pitänyt tajuta.
"Minusta tuo ei ollut reilu kysymys..." Yoshiki mumisi hiustensa takaa.
"Mitää? Ei kuulu, puhu kovempaa, prinsessa Hayashi", Taiji sanoi oikea käsi korvansa takana.
"Ei, en pidä. Te kaikki olette minun parhaimpia ystäviäni, enkä... pidä... hidestä sen... enempää..." Yoshiki mumisi sanojen takellellessa katseensa osuessaan hiden silmiin, joka katsoi muiden tavoin pianistia.
"Muuten vain haluaisit panna häntä perseeseen – ja hidestä voisi sanoa samaa sinun kohdallasi", Toshi repesi.
"MITÄÄ? SINÄ KAKSIMIELINEN PERVO!" hide huusi ja hyökkäsi Toshin kimppuun kauhealla energiapurkauksella.
"HIDE!" Taiji älähti ja koetti repiä tuota Patan kanssa, mutta vaikka hide oli pieni ja voimattoman oloinen, häntä ei voinut mitenkään estellä, kun tuolla oli tarpeeksi energiaa.
"Helvetin Yoshiki, tule nyt tänne ja tee kitaristi-rakkaallesi jotain!"
Yoshiki tuntui taas heräävän jostain horroksesta, nousi horjahtaen seisomaan ja käveli muutaman metrin sinne, missä hide yritti pahoinpidellä Toshia pahasti. Yoshiki kietoi kätensä hiden ympärille tuon omien käsien alta ja veti syliinsä, hide tuntui muuttuvan liikkumattomaksi saman tien, kun Yoshiki koski häneen. Pianisti ei antanut tuon häiritä ja käytti tilanteen hyväkseen, veti hiden kunnolla syliinsä ja vei tuon kauemmas. Yoshiki istuutui huoneen nurkkaan ja piti hideä sylissään koko ajan. Koetti rauhoitella kuiskaamalla helliä sanoja korvaan, silittelemällä hiuksia ja selkää koko ajan. Molemmat, X Japanin sekä kitaristi, että pianisti tuntuivat uppoavan omaan vaaleanpunaiseen maailmaansa, jossa muille ei ollut sijaa.
Muut katselivat, kuinka hide oli muuttunut villinorsusta kesyksi, kehrääväksi kissaksi pelkästä Yoshikin kosketuksesta. He virnuilivat tietävästi ja ottivat tilanteesta kuvan, mitä nuo kaksi toisiinsa kietoutunutta mieshenkilöä eivät huomanneet. He eivät tuntuneet reagoivan mihinkään, eivätkä noteeraavan sitä, että huoneessa oli muitakin kuin he kaksi.

"Ovatpa he söpöjä..." Pata mumisi hymyillen.
"Niin olet sinäkin", Taiji virnisti ja kietoi kätensä omistushaluisesti kitaristin vyötärölle.
"Ääääh! Älkää tekin alkako, tähän bändiin pitää saada joku kuudes jäsen, koska en kestä teitä kauempaa. Voi helvetti, mihin helvettiin minäkin olen joutunut?" Toshi kiroili.
"Paijati, paijati", Pata virnuili ja silitti muutaman kerran Toshin päälakea.
"Awwww~" Toshi sanoi tekopirteällä äänellä ja loi kasvoilleen kamalan irvistyksen.
"Olipas herkkää, oikein tosi nättiä", Taiji repesi.
"Herkät on housuissasi, tämä mies heittää teidät ja nuo kaksi ulos, tahtoo nukkumaan, kun ei teistäkään enää seuraa ole! Saatte auttaa minua erottamaan nuo kaksi toisistaan", Toshi mumisi.
Pata ja Taiji kävelivät päättäväisesti huoneen toiseen päähän, kumartuivat Yoshikin viereen ja tökkäsivät tätä olkaan.
"Umh...?"
"Aika lähteä, tuo herra tuolla, jolla on valkoinen kauluspaita, ei me tiedetä kuka se on, joku Toshimitsu Deyama, haluaisi nukkumaan ja aikoo heittää meidät ulos. Eikö ole aika ilkeää? Niin meistäkin, joten nouskaa ylös ja lähtekää", Taiji virnuili.
Yoshiki naurahti Taijin selityksille ja nousi kyykkyyn, katsoi itseään vasten nojaavaa hideä, joka nukkui tuhisten kuten pikkulapsi. Yoshiki hymyili tuolle suloiselle kitaristille ja nosti hänet syliinsä, nousi seisomaan ja lähti kävelemään hotellihuoneen ovelle. Taiji avasi oven Yoshikille, veti Patan vyötäröltä itseään lähemmäs ja lähti seuraamaan Yoshikia. Hänen pitäisi avata pianistille toisen hotellihuoneen ovi, jotta tuo saisi punapäisen kitaristin sänkyyn nukkumaan. Toshin huone oli 689, mutta muiden huoneet olivat kauempana. Yoshiki ei tiennyt, oliko hidellä avainta taskussaan vai ei, oliko se kenties jäänyt Toshin huoneeseen? Pianisti kopeloi sylissään olevan miehen taskuja ja yritti löytää korttiavainta, joka päästäisi huoneeseen 720. Taiji auttoi Yoshikia kopeloimalla takataskuja housuista – hidellä tuntui taskuja riittävän jokaiseen lähtöön, housuissa oli ainakin kymmenen taskua. Ja jokaisessa taskussa tuntui olevan vielä jokin lisätasku. Lopulta korttiavaimen löydyttyä Taiji ja Pata aloittivat sen kanssa taistelemisen, vasta neljännellä kerralla, kun kortti työnnettiin lukkoon, ovi aukesi.
"Kiitos, vetäkää se ovi vaan kiinni. Kyllä minä nyt pärjään", Yoshiki hymyili kahdelle miehelle ja kääntyi parisängyn puoleen.
Yoshiki vilkaisi olkapäähänsä nojaavaa punaista päätä ja hymyili hiukan. Tuo astui aivan sängyn viereen ja laski hiden varovasti sängylle, sen jälkeen hän oli hiukan neuvoton. Pitäisikö hide riisua vai ei? Huultaan pureskeltuaan hetken Yoshiki päätti, että riisuisi hideltä vain pitkähihaisen paidan ja pitkät housut. Pianisti empi vielä hetken, mutta päätti tarttua härkää sarvista ja riisui hiden vaalean pitkähihaisen paidan pois, kun paita oli tuolin selkänojalle heitetty, alkoi Yoshiki empiä vielä enemmän. Olisiko se yksityisyyden loukkaamista, jos hän menisi riisumaan hiden housuja? Mutta eihän hän riisuisi kuin pitkät housut ja se olisi varmasti sallittua. Yoshiki avasi ohuiden, hiukan liian suurten kangashousujen napin sekä vetoketjun ja lähti liu'uttamaan housuja alaspäin. Toinen huokaisi helpotuksesta huomatessaan, että riisuttavalla oli bokserit pitkien housujen alla. Vaaleansiniset housut vedettiin kokonaan pois ja pistettiin paidan seuraksi tuolin selkänojalle, seuraavaksi hereillä oleva mies aikoi vetää peiton hiden päälle, mutta toinen olikin tarttunut ranteesta kiinni.
"... hide? Mitä sinä nyt aiot?" Yoshiki katsoi rannettaan puristavaa kättä ja sen jälkeen toisen ruskeita silmiä.
"Haluaisin, että nukkuisit vieressäni, minulla on katsos hiukan kylmä..." hide mumisi ja kietoi käsiään laihan ruumiinsa ympärille.
Yoshiki katsoi vaalean kitaristinsa tärinää ja mietti, olisiko tässä mitään pahaa? Jos he molemmat nukkuisivat aivan kiltisti omalla puolellaan, vain kaverimielessä, niin eihän tässä silloin voisi olla mitään vikaa? Eihän?
"hide..." Yoshiki mumisi hetken, katsoi ympärilleen ja päätti, ettei tässä voisi olla mitään pahaa.
Pianisti sammutti sängyn vieressä olevalta pöydältä pikkulampun, kääntyi selin hideen ja kumartui riisumaan sukkiaan sekä muita vaatteita. T-paidan, joka hänellä oli pitkähihaisen paidan alla, tuo päätti jättää päälleen. Vaatteensa mies jätti lattialle, riisuutumisensa jälkeen hän kiersi sängyn toiselle puolelle, heitti päiväpeiton sivuun ja kiipesi korkeaan sänkyyn. Kävi makaamaan hiden viereen, kiltisti omalle puolelleen ja veti untuvapeiton ylleen. "Hyvää yötä..." hide", Yoshiki mutisi ja kääntyi selältään kasvot hideen päin.
"Hyvää yötä, Yoshiki", hide vastasi ja kääntyi päinvastaiseen suuntaan. Kasvot seinään päin, selkä Yoshikia vasten, mutta painautui silti aivan pianistin lähelle. "Eihän tämä sinua haittaa? En halua saada sinua tuntemaan oloasi mitenkään epämieluisaksi tai ahdistuneeksi."
"... Eeeeei", Yoshiki pihahti kurkustaan, hetken mielijohteesta kiersi kätensä hiden ympärille ja veti tuon aivan itseensä kiinni.
Hetken Yoshiki kirosi, tajutessaan, mitä oli mennyt tekemään. Hänenhän piti vain nukkua parhaan ystävänsä vieressä – ilman taka-ajatuksia, eihän sen näin pitänyt mennä? Ei, ei todellakaan. Yoshiki mietti vielä hetken, voisiko hän juosta huoneesta huutaen karkuun tai työntää hiden lattialle, mutta molempien vastaus oli, ei. Hän ei voisi koskaan satuttaa hideä. Ja se ensimmäinen vaihtoehto, se olisi lähinnä naurettavaa. Kuka tämän ikäinen ihminen tekisi niin?
"Ei ainakaan Yoshiki Hayashi", mies mutisi ja kirosi itsensä alimpaan helvettiin.
Hyvää joulua itsellesi, Hayashi. Olet onnistunut taas tekemään kaiken aivan niin kuin ei olisi pitänyt – onnittelut, sanat kaikuivat Yoshikin päässä kolminkertaisina ja ivaavina. Näihin mietteisiin pianisti nukahti.

~

LUKU 2
LUKU 3
LUKU 4
LUKU 5
LUKU 6