a l u k s i «
käsitteet «
varoitukset «

r p s «
harry potter «
perusficit «
rtf-muotoiset «
runot «
palaute? «

sivuista «
etusivu «

LUKU 3
"Anna kun isi näyttää."



hide olisi voinut vaikka vannoa, että Yoshikin äänestä kuulsi tietynlainen pettymys, katkeruus ja… huolestuneisuus? Kitaristi ei ollut varma, miten olisi tulkinnut toisen miehen kysymystä ja päätti jättää vastaamatta. Nojasi vain keittiötasoon ja katsoi vasemmassa kädessään olevaa arpea, sitä kirveli inhottavasti, ja tuo toivoi, ettei olisi sittenkään tehnyt sitä. Kun hide katsoi veistä ja sen jälkeen arpeaan, hän ei ymmärtänyt, mikä oli saanut hänet tekemään sen. Miksi hän oli halunnut sitä? Kitaristi huokaisi ja valahti työtason päälle, tunsi suolaisen maun jälleen huulillaan. Kyyneleet.
"Voi hide..." Yoshiki mutisi, otti muutaman askeleen lähemmäs ja veti punapäisen kitaristinsa syliinsä. Kukaan ei voinut jättää hideä, kun tuo alkoi itkeä. Ei kukaan.
Yoshiki veti hiden syliinsä ja kantoi tuon jälleen sänkyyn makuuhuoneeseen, peiteltyään hiden ja nähtyään, että toinen nukahti uudestaan, pianisti mietti patjan ja sängyn väliltä. Lopulta mies päätyi menemään hiden viereen, vaikka epäilikin sen kannattavuutta. Tuo silitteli vielä punapäisen kitaristin hiuksia ja hymyili hiukan, sulki silmänsä ja antoi unen tulla hiljalleen.

Kun Yoshiki oli nukahtanut, ei tuo tiennyt, että hide painautui aivan häneen kiinni ja hän itse kietoi kätensä kitaristinsa ympärille.

~

hide heräsi hikisenä ja ensimmäinen huomio, jonka tuo teki, oli aurinko, joka paistoi verhojen lomista suoraan hänen silmiinsä. Ja heti sen jälkeen toinen huomio oli, että hän oli Yoshikissa kiinni ja toisen kädet olivat tiukasti hänen ympärillään. Kitaristi nielaisi kerran ja päätti sulkea silmänsä uudestaan, tämä oli joko huonoa pilaa, unta tai… totisinta totta. hide teki myös selväksi itselleen varsin pian sen, ettei voisi liikkua minnekään ennen kuin Yoshiki Hayashi suvaitsisi herätä.
"Huomenta, hide", Yoshiki mutisi ja vetäytyi nopeasti pois.
Kitaristi huokaisi helpotuksesta ja nousi ylös, mutisi hyvät huomenet ja melkein juoksi vessaan. Vessaan päästyään tuo vain sulki oven ja nojasi siihen hetken. Hetken hengitystään tasattuaan ja saatuaan ajatuksensa turvalliselle puolelle, tuo heitti vaatteensa lattialle ja käveli suihkun alle. Suihku väännettiin täysille, lämmin vesi kohisi hiden korvissa, kun tuo vain seisoi kasvot kohotettuna ylöspäin silmät suljettuina. Kun hide hyräili kohisevan veden alla jotain laulunpätkää, Yoshiki käveli kitaristin makuuhuoneesta kohti vessaa ja ihmetteli minne toinen oli kadonnut niin palavalla kiireellä. Kun pianisti mietti tarkemmin, hän muisti, että toinen oli yrittänyt kadota makuuhuoneesta mahdollisimman nopeasti, mutta silti yritti näyttää siltä, ettei pakenisi. Yoshiki huokaisi ja käveli vessan ovelle, avasi sen ja katsoi silmät selällään ... alastonta hideä. Tai jos aivan tarkkoja ollaan, niin hiden selkää ja takapuolta. Yoshiki vetäisi henkeä raskaasti ja sulki oven nopeasti, hän oli luullut, että vessa olisi ollut vapaa. Ei näköjään ollutkaan. Pianisti katsoi hetken epävarmana vessan ovea ja mietti, oliko hide huomannut hänet – toivottavasti ei, hän ajatteli ja meni keittiöön pöydän viereen istumaan. Hän risti kätensä pöydän päälle ja tuijotti käsiään niin kauan, kunnes vessan ovelta kuului kolahdus ja se aukesi. Vielä silloinkaan pianisti ei nostanut katsetta käsistään, kun hide tuli keittiöön iloisesti vihellellen.
"Yosh?" hide sanoi kysyvällä äänellä ja tökkäsi toista olkapäähän.
"Mitä?"
"Haluatko syödä jotain? Minulla ei taida kauheasti mitään erityistä olla, kun eilen vasta palattiin keikalta, mutta... On minulla leipää ainakin, kelpaako?" hide kysyi ja penkoi kaappejaan löytäen myös jotain muuta suuhunpantavaa kuin leipää.
"Joo, leipä kelpaa ihan hyvin."
hide komppasi kaappeja vielä hetken, niiden perältä löytyi kaakaojauhoa, teetä useampi pussi, leipää, nuudeleita, ja jääkaapistaan tuo löysi vielä muutaman päivän menevää maitoa sekä mehua. Leivän päälle he pistivät juustoa, joka näytti vielä ihan syötävältä.
"Ei sinulla olisi kahvia? Kahviholisti tunnustautuu", Yoshiki virnisti ja yritti rentoutua, tuo halusi myös saada hiden takapuolen pois mielestään. Eikä se onnistunut kovinkaan hyvin, koska hide komppasi kaappeja selkä häneen päin ja hänellä oli suora näköyhteys toisen takapuoleen. Kun Yoshikin katse oli jumittunut, hän ei tajunnut ympärillään tapahtuvia asioita. Hetken kuluttua hän kuitenkin havahtui ja räpytteli hetken silmiään, riisti katseen hiden takapuolesta ja oli varma, että sekoaisi hyvin pian, ellei saisi pidettyä katsettaan kurissa. Mutta ei se ollut hänen vikansa, ettei hide ollut pistänyt vessan ovea lukkoon, ei hän voinut tietää, että toinen oli juuri sillä hetkellä suihkussa. Alasti. Pieni ääni kuitenkin muistutti olemassaolostaan jälleen kerran ja naputti hetken. Eikö suihkussa olla aina alasti? Vai kuvitteletko tosissasi, että hide olisi poikkeus ja menisi suihkuun vaatteet päällä? Typerys.
"Odotas... Ääh, minä en aivan yllä tuonne ylähyllylle. Voiko se oikeasti olla muutamista senteistä kiinni? No, ehkä minä kiipeilen..." Yoshiki havahtui hiden ääneen ja katsoi, kun toinen pälyili hetken ympärilleen, luovutti ja oli kiipeämässä keittiötason päälle, kun hän itse veti kitaristin pois.
"Anna kun isi näyttää", Yoshiki virnisti, kurotti hyllylle ja otti kahvipaketin.
hide huokaisi dramaattisesti. "Ei se voi olla näin! Ei ole reilua, että se on ehkä kahdesta tai viidestä sentistä kiinni, että saa ylähyllyltä jonkun helvetin homehtuneen kahvipaketin! Ei se vaan voi olla niin", hide mutisi avatessaan kahvipakettia, heillä jokaisella X Japanin jäsenellä oli jossain ylähyllyllä joku kahvipaketti Yoshikia varten. Tuo kun tiedettiin kahviaddiktiksi.
Kitaristi katsoi kahvipakettia hetken oikeassa kädessään ja haistoi sitä. Tuo nyrpisti nenäänsä ja työnsi sen Yoshikin nenän alle.
"Haista."
Yoshiki totteli kitaristin käskyä ja haistoi kahvipussin sisällä olevia kahviporoja. "No... Ihan kahviltahan tämä haisee, mutta epäilen silti, että onkohan se jo homeessa..." pianisti mietti.
"Ei ole, saa luvan olla olematta, koska sinä juot tätä silti", hide virnisti ja kaivoi kahvinkeittimen alakaapistaan, pisti johdon seinään ja alkoi lapata poroja keittimen sisään.
"Jos tulen sairaaksi, se on sitten sinun vikasi", Yoshiki virnisti silmät kirkkaina.
"Pah", toinen tuhahti ja pisti keittimen päälle.

Koko sen ajan, kun kahvi tippui, he kaksi istuivat pöydän ääressä hiljaisina. Kumpikin miettien omiaan, kun kahvi oli tippunut, otti Yoshiki hiden kaapista mukin ja kaatoi mustaa nestettä mukiin. Istahti sen jälkeen takaisin pöydän viereen, piti mukia käsiensä välissä pöydällä ja tuijotti mustaa, hiukan kuplivaa nestettä. Toisella puolella pöytää hide teki aivan samaa teen lopullensa, katsoi sen pientä höyryämistä ja mietti omiaan. Tuo ei ollut aivan varma, voisiko olla sittenkään enää aivan normaali Yoshikin seurassa, vaikka olikin kovasti yrittänyt. Eikä tuo oikein tiennyt kannattaisiko hänen enää koskea alkoholiin muiden seurassa, entä jos hän alkaisi selittää jotain tunteistaan Yoshikia kohtaan? Ei, niin se ei saisi missään nimessä mennä.
Kitaristi tunki viimeisen leivän palan suuhunsa ja hörppäsi loput teestään, nousi tuolilta ja käveli tiskipöydän luo, hipaisten mennessään hiukan pianistin käsivartta. hide pysähtyi sekunniksi ja tunsi, kuinka sähköisku tai jokin kemiallinen purkaus kulki hänen ja Yoshikin välillä. Saman tien tuo jatkoi matkaansa, hengittäen hiukan pinnallisemmin.
"Minä tuota... Niin. Minä taidan lähteä kotiin, pitää sielläkin joskus käydä.... siivoamassa", Yoshiki mumisi ja työnsi kahvimukin tiskialtaaseen. Hän loi nopean ja ehkä hiukan epävarmankin katseen lyhyempään mieheen. Kyllähän tuo oli sen kosketuksen huomannut, vaikka se olikin ollut nopea ja pieni hipaisu. hide nojasi vasemmalla kädellään eteisen seinään rennosti ja katsoi, kuinka Yoshiki veti takkia sekä kenkiä yllensä.
"Seeya", hän heilautti kättään hidelle ja toinen heilautti takaisin. Yoshiki katsoi hideä vielä hetken ja sillä hetkellä silmistä kuvastui kaikki tunteet, rakkaus ja epätoivo toista kohtaan, sekunnissa se oli ohi ja ulko-ovi pamahti kiinni pianistin mentyä.
Punapäinen kitaristi jäi yksin ja katsoi hämillään ympärillensä. Tuo ei tiennyt, mitä tehdä. Huokaisi ja käveli olohuoneeseen, pisti cd-soittimen täysille ja kävi sohvalle makaamaan. Mustan sohvatyynyn tuo veti syliinsä ja tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi, sekä kylmäksi ilman toisen ihmisen syliä. Ilman Yoshikia.

~

Ulko-ovelta kuului vaativa koputus, johon hide heräsi. Punapäinen mies katsoi hetken ympärilleen muistamatta mikä maa tai valuutta, koputuksen kuultuaan uudestaan tuo nousi sohvalta ylös, hyläten mustan sohvatyynyn lattialle ja meni avaamaan oven.
"Kestipä Hidetolla kauan", Toshi mutisi ja työntyi hiden ohi sisälle.
hide tuijotti tyhmänä ulko-ovesta rappukäytävään, josta Toshi oli hetkeä aiemmin tullut, lopulta kymmenen minuutin tuijottamisen jälkeen hide lopulta tajusi työntää oven kiinni ja seurata Toshia keittiöön.
"Sinulla on varmaan vihreää teetä?" "Joo..." hide mumisi kaapilta, ensimmäisenä tuo pisti veden kiehumaan ja kaivoi kaapista itselleen sekä Toshille mukit. Veden kiehuessa hide istahti keittiön pöydän viereen samalle paikalle, ikkunan eteen, kuten aamullakin.
"No, mitenkäs voit?" Toshi mittaili katseellaan kitaristia.
"Hmm... Kuinka niin?" hide loi epäilevän katseen Toshiin, nousi pöydän vierestä ja haki kiehuvan veden patalappujen sekä teen kera pöytään. Kitaristi kaatoi ensin toisen mukiin kiehuvaa vettä lähes täyteen ja sen jälkeen tuo täytti oman mukinsa, kattilan höyryävän veden kanssa hän jätti keittiön pöydälle patalappujen päälle. Toshin otettua yhden teepussin hide otti omansa ja pisti sen mukiinsa.
"Eeei... Kunhan ajattelin, Yoshikia ei näköjään näytä olevan täällä enää, joten päätin kysyä, miten sinä voit."
"No tuota... Joo, hyvin."
"hide, älä viitsi valehdella, kyllä meillä on silmät päässä! Vai pidätkö sinä meitä oikeasti tyhminä? No, turha luulo, koska sitä me ei olla. Eli kerrohan Toshi-sedälle mikä sinua vaivaa", Toshi sanoi ja risti kätensä pöydän päälle katsoen hideä silmät suurina.
"Umh... Tuota... En tietenkään pidä sinua tyhmänä, Taijista en menisi niin takuuseen..." hide mutisi ja piilotti hymynsä teemukiin.
"hide, kyllä sinä voit kertoa minulle. Pidätkö sinä Yoshikista?"
"Tietysti pidän, pidänhän minä teistä kaikista!" hide älähti.
"Tyhmä, kitaristi! Tarkoitin sillä tavalla, kyllä sinä tiedät. Et sinä mikään tyhmä ole", Toshi murahti ja alkoi kyllästyä siihen, että sai nyhtää kaiken hideltä, eikä tuo kertonut vapaaehtoisesti mitään.
"No... Tuota... En tietenkään. Yoshiki on vain hyvä ystävä siinä missä tekin."
"Älä viitsi olla tuollainen, kyllä me nyt nähdään, millaisia katseita luotte toisiinne, kun luulette, ettei kukaan muka huomaa. Minä olen huomannut, kuinka pitkiä katseita luotte toisiinne ja vaikka väittäisit mitä tahansa, niin kyllä sinä pidät Yoshikista. Sillä tavalla. Ja Yoshiki sinusta, ja vaikka väittäisit sen pullonpyörityspusunkin olleen vain viatonta, ei se ollut. Jokainen näki, kuinka Yoshiki veti sinut sinun lopetettua uuteen suudelmaan tai se, kun hyökkäsit kimppuuni. Kyllä minä näin, kuinka jäykistyit Yoshin otteessa ja sen jälkeen olit kuin kehräävä kotikissa." hide huokaisi ja katsoi, kuinka Toshin suu liikkui ja liikkui, eikä puhetulvasta tuntunut tulevan loppua. Oliko Toshi ottanut elämäntehtäväkseen parittaa hänet Yoshikin kanssa? Ilmeisesti. hide irvisti lopulta Toshille ja päätti, ettei tunnustaisi yhtään mitään. Edes itselleen, koska eihän hänellä olisi mitään tunnustettavaa.
Toshi katsoi arvioiden ja suu mutrussa pöydän toisella puolella istuvaa kitaristia. Tuo näki melkein sielunsa silmin, kuinka hiden päässä liikkui satoja ajatuksia hänen äskeisestä puheestaan, kieltoja siitä, ettei välittäisi Yoshikista sen enempää kuin muistakaan. Silti vokalisti tiesi sen olevan aivan turhaa, hän oli nähnyt ne jokaiset sekunnit ja tiesi, miksi Yoshiki oli oikeasti antanut hidelle eri soittovuoroja levyä tehdessä. Toinen ei halunnut joutua kahden kitaristin kanssa, koska pelkäsi, mitä sitten tapahtuisi. Toshi tiesi sen kaiken vallan hyvin, vaikka Yoshiki ei ollut kertonut hänelle sanaakaan tunteistaan toista kitaristia kohtaan. Toshi nielaisi hiukan ja katsoi miettien punapäistä miestä, entä jos heille tulisi jotain enemmän? Kärsisikö koko bändi ja keikat siitä, tai jos heille tulisi riitaa ja he eroaisivat, mitä sitten tapahtuisi? Hajoaisiko koko bändi siihen paikkaan? Vokalisti ravisti päätään ja hörppäsi mukistaan suullisen teetä, kun vaalea neste oli valunut kurkusta alas, hän nosti katseensa hideen, joka yritti selvästi väistellä.

"... hide? En minä tarkoittanut ahdistella tuolla, mutta se vain on totta. Taiji ja Pata ovat kovasti puhuneet sinusta, sinun suhteestasi Yoshikiin ja Yoshikista itsestään..."
Toshi ei ehtinyt sanoa enempää, kun hide alkoi meuhkata päälle: "Ei ole mitään suhdetta, mistä puhua! Ei ole olemassakaan mitään muuta kuin ystävyyttä! EI MITÄÄN MUUTA!" hide huusi ja nousi seisomaan niin kiireellä, että hänen tuolinsa rämähti lattialle. Hurjistunut ja musertava katse luotiin teemukiin, joka paiskattiin tiskialtaaseen.
"Ja perkele, herra on hyvä ja rauhoittuu!" Toshi huusi ja painoi hiden istumaan omalle tuolilleen.
Vokalisti katsoi kitaristiaan jälleen arvioivasti, tällä kertaa hiukan ehkä huolestuneestikin. Tuo kun ei voinut tietää aivan varmasti, mitä toisen päässä liikkui, eikä varsinkaan, jos toinen ei kertoisi yhtään mitään. Kitaristin vieressä seisova mies oli silti sitä mieltä, että toisella oli ehdottomasti tunteita pianistia kohtaan – ja pianistilla kitaristia. Kukaan ei torjuisi hideä, varsinkaan itkevää hideä... Mutta menisikö se sitten siihen, että Yoshiki olisi vain säälistä hiden kanssa? Toshi päätti, että selvittäisi asian, ennen kuin kaikki suhdesotkut alkaisivat näkyä julkisuudessa bändin rakoiluna tai jotain muuta vastaavaa – ja sitä hän ei haluaisi, eivätkä varmasti muutkaan. Tai sitä, että toimittajia parveilisi ympärillä joka sormelle kymmenen ja he tutkisivat koko ajan enemmän heidän taustojaan, ja saisivat selville hiden sekä Yoshikin suhdeselkkauksesta. Toshi värähti pelkästä ajatuksestakin. Siitä olisi pidettävä hyvää huolta, että lehdistö ei saisi edes pientä vihiä bändin sisäisistä suhteista – varsinkaan tunteista toisiaan kohtaan! Vokalisti päätti hiljaisena päänsä sisällä, että hide ja Yoshiki oli ajettava yhteen – ellei muuten, hän hiukan avittaisi heitä, tavalla tai toisella. Toshi hymyili itsekseen suunnitelmalleen ja silitteli epämääräisesti hiden hiuksia.

~

LUKU 4
LUKU 5
LUKU 6