CALLING TO ME INSIDE OF MY HEART
LUKU 6
"Awwww~ Minulla on hempeilevä pianisti, vierashuone sängyn kera ja humaltunut olotila, mitä minulta enää puuttuisi?"
"Jos pianoilla on Helvetti, minun Kawaini menee suoraan sinne."
hide repesi tärisevään nauruun ja yritti samalla pitää viskipulloaan pystyssä. Hän nauroi Yoshikin pianohelvetille, mutta silti ei millekään. Humala.
"Olemme juoneet joka helvetin pisaran liikaa..." Toshi tuumaisi hyvin filosofisen näköisenä tuijottaessaan käsissään olevaa viinipulloa.
"Eeeeikä. Viina vaan sattuu olemaan niin helvetin hyvää, ei siitä erossakaan voi olla", Taiji tuumaili enemmän itselleen kuin muille.
"Tupakkaa."
"Ei sisällä", Toshi huusi ja nosti sormensa pystyyn.
"Ei, ei. Kyllä minulla järkeä sen verran on päässä, etten polta sisällä. Tuleeko joku seuraksi?"
hide nousi sohvalta hiukan horjahtaen ja tarttui Toshin pystyssä olevaan sormeen. "Tule."
"Mitä minä siellä teen? Kärvistelen tupakanhajussa, elämäni hohtohetkiä. Jeeee~" Toshi mutisi sarkastisesti ja loi kasvoilleen erittäin tekopirteän hymyn.
"Tietysti on", hide virnuili ja veti vokalistin perässään parvekkeelle, jonne Yoshiki oli jo majoittunut tupakka-askinsa ja sytkärinsä kanssa.
"Otatko?" Yoshiki tarjosi askiaan hidelle vetäen samalla sauhut tupakastaan, sen jälkeen tuo ojensi askia vokalistille tupakka yhä huuliensa välissä ja puhalsi suupielestään sauhuja toistamiseen. "Mmm?"
"En polta edelleenkään, enkä ymmärrä, miksi hide raahasi minut tänne", Toshi nurisi ja kietoi käsiään ympärilleen.
"Et polta?" Yoshiki kysyi ja virnuili itsekseen.
"EN!" Toshi karjaisi ja alkoi jo hermostua.
"Mikset?" hide puolestaan räkätti Yoshikin kysymykselle.
"Koska ääneni menee pilalle, tollo!" murhaava katse luotiin pianistiin, sen jälkeen leveä hymy valaisi tuon kasvoja. "Minulla sentään on jotain, jonka tupakka voisi tuhota. Toisin kuin eräillä pianisteilla", Toshi virnisti itsetyytyväisenä.
"Se, jota kutsut lauluääneksi?"
"Ahaa", Toshi hymähti myöntymisen merkiksi.
"Minulla sitä ole koskaan ollutkaan, joten en ole kovin katkera siitä, että tupakka pilaa ääneni."
"Sietäisi olla, sinulla on maailman seksikkäin ääni", hide virnisti ja liimautui pianistiin kiinni oikeaan kylkeen kiinni, kietoen kätensä tuon ympärille.
Toshin silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. "Mitä hiivattia teille on tapahtunut? Viimeksi, kun näin tuon punapäisen kitaristin ja kysyin, onko hänellä tunteita erästä nimeltä mainitsematonta pianistia kohtaan, hän meinasi hypätä kurkkuuni kiinni. Ja nyt... Siitä ei ole edes kahta viikkoa ja tuo villipeto on liimautunut siihen nimeltä mainitsemattomaan pianistiin. Kertokaa joku minullekin!"
Yoshiki ja hide repesivät nauruun. Toshi raapi oikealla kädellään hetken päälakeaan ja kietoi kätensä takaisin ympärilleen täristen kylmästä.
"Tule tänne", Yoshiki mutisi Toshille virnistäen, pisti tupakan huuliensa väliin ja levitti kätensä vokalistille samalla, kun hide kietoi omat kätensä tiukemmin tuon vyötärön ympärille.
"Yhdessä on lämpimämpää, katsokaas", hide hihitteli nerokkaana.
"... Ja sen takia pyysit minut mukaanne?"
"No ..."
"Niin?"
"Itse asiassa en."
"Vaan?"
Hiljaisuus.
"Kertokaa joku minullekin. Pistää vihaksi olla ainoa, joka ei tunnu tietävän tämän porukan menoista yhtään mitään", vokalisti mutisi.
Yoshiki imaisi tupakastaan uudet sauhut leveä virnistys kapeilla kasvoillaan ja otti sen jälkeen sen, mitä siitä oli enää jäljellä, oikean kätensä etusormen ja keskisormen väliin, vasen käsi yhä kiedottuna Toshin ympärille. Pianisti loi katseensa taivaalle ja repesi nauruun, tuo nauroi kasvot taivasta kohden ja tumppasi tupakkansa takanaan olevaan kaiteeseen. Toshi katsoi Yoshikiin kulmat kurtussa ja siirsi katseensa sitten vähintään yhtä sekopäisesti hihittelevään hideen.
"Taidan tarvita jonkun kuudennen henkilön pitämään
minut järjissäni!" Toshi mutisi ja mutristeli huuliaan.
Yoshiki nauroi yhä ja kietoi samalla nyt jo tupakasta vapautuneen kätensä hiden ympärille, vasemmalla kädellään tuo silitteli epämääräisesti Toshin selkää toivoen, ettei tuo ollut aivan jäässä. Yoshiki laski katseensa yhä pimenevästä taivaasta vieressään olevien miesten puoleen ja katsoi hetken verran suojattiaan, joka oli liimautunut hänen vasempaan kylkeensä. Pianisti antoi suukon Toshin päälaelle ja hymyili onnellisena.
"Heeeeei!! Entäs pikku-hide?" hide mutristi huuliaan ja räpytteli silmiään hyvin tiheään katsoen ylöspäin, hiukan pidempään pianistiin. Mielipuolinen virne nousi uudestaan kyseisen pianistin huulille, hän käänsi katseensa Toshin otsasta hiden puoleen ja seuraava, mitä tapahtui, on hiukan kyseenalaistuksen alla. Pianisti ei osannut sanoa, oliko hänen sihdissään jotain vikaa, kun hänen suukkonsa ei osunutkaan hideä otsaan, kuten Toshille, vaan huulille – ja se, mitä sen jälkeen tapahtui... No. Yoshiki sai huomata, että sai nopeasti tiukentaa otettaan vokalististaan, joka oli tuon vasemmassa kyljessä kiinni tai hän olisi kopsahtanut lattialle pää kaakeleihin osuen. Ja se ei olisi ollut kenenkään mielestä kivaa. Etenkään Toshin.
"Toshi ei taida vielä sisäistää tätä..." hide tuumaisi ja nojasi leuallaan Yoshikin olkaan."
"... Mitä 'tätä'?" Yoshiki räpsytteli suuria silmiään.
"Koiranpentusilmäinen mies", hide mutisi ja virnisti.
"Tämä on aivan sekopäistä. Mitähän Taiji ja Pata... AHAA! Siinä syy, miksi hide ei antanut minun jäädä tuonne, koska meidän basistilla on jotain tunnustettavaa meidän kitaristillemme?"
"Upeaa, Toshi. Et olekaan niin blondi kuin luulin", hide hihitti. Toshi hymähti mielenosoituksellisesti ja käänsi katseensa tiiliseinään.
"Olette äklön söpöjä. Minulle riitti", Toshi mutisi irrottaen Yoshikin käden ympäriltään ja käveli parvekkeen oven luo. Sieltä hän vilkaisi Yoshikiin ja hideen vielä kerran, mutisi jotain käsittämättömistä ihmisistä ennen kuin pujahti sisälle lämpöön.
"Vihdoinkin saan sinut kokonaan itselleni", hide myhäili Yoshikin korvaan mutisten ja kääntyi Yoshikin eteen halaten tuota edestäpäin.
"Olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen", Yoshiki tuumaisi virnistellen.
Käsi hiden ympärillä Yoshiki ja hide kävelivät sisälle virnuillen sekä hihitellen jollekin kierolle, omalle ajatukselle. Taiji, joka istui nojatuolilla Pata poikittain istumassa hänen sylissään, katsoivat hämillään sisälle tullutta kahta rokkaria. Toshi levitteli käsiään, kohautteli olkiaan ja vaihtoi suurisilmäisiä-katseita basistin ja kakkoskitaristin kanssa.
"Mitäs minä sanoin", vokalisti tuhahti ja kumosi osan viinistä kurkustaan alas.
Yoshiki istui sohvalle, otti viskipullon ja kulautti tyynesti pienen määrän kurkustaan alas. Sen jälkeen tuo alkoi rummuttaa käsillään polviaan ja vihelteli jotain epämääräistä sävelmää, jonka saattoi tunnistaa X Japanin joksikin kappaleeksi. Kitaristi istui pianistin viereen ja vihelteli epävireisesti jotain, hiljeni ja otti viinipullostaan kulauksen, sen jälkeen tuo katseli ympärilleen jatkaen viheltelyään. Hetken painostavassa hiljaisuudessa istuttuaan, hide löi kätensä polviinsa ja katsoi muita.
"Minulla on tylsää! Pelataan pullonpyöritystä, niin kuin silloin... No. Kauan sitten", hide virnisti.
"Silloin pari vuotta sitten, josta kaikki sai alkunsa, kun Taiji päätti kierossa mielessään parittaa Yoshikin ja hiden", Pata virnisti.
hide laskeutui lattialle risti-istuntaan, otti jonkun viinipullon selkänsä takaa ja katsoi sitä, pohjajämät kulautettiin kurkusta alas ja laski sen lattialle vaaka-asentoon. Sen jälkeen tuo katseli muita odottavasti.
"No? Tulkaas nyt oikein nättiin piiriin sieltä", hide taputti oikealla kädellään oikealla puolella olevaa tyhjää tilaa ja vasemmalla kädellään vasemmalla puolella olevaa tyhjää tilaa.
Hitaasti muutkin X Japanin jäsenistä materialisoituivat hiden ympärille, eivätkä he näyttäneet kovin innostuneelta hiden keksimästä ajanvietteestä. Pata mutisi hideä vastapäätä jotain siitä, että olisi voinut edelleen vain istua Taijin sylissä ja juoda viskiään. Toshi mutisi jotain valkoviinin juomisesta ja muuten vain olemisesta ja Yoshiki polttamisesta sekä juomisesta. Taiji tuntui olevan ainoa, jolla oli leveä, pirullinen ja salaperäinen hymy istuessaan hiden vierelle lattialle risti-istuntaan. Kitaristi virnisti basistille ja pyöritti pulloa, joka pyöri muutaman kierroksen ja osui Toshiin.
"Tidii! Okei, totuus vai tehtävä?" hide kysyi virne kasvoillaan ja otti huikan takanaan olleesta valkoviinipullosta, joka oli epäilemättä Toshin jäljiltä siinä.
"Totuus."
"Kenen kanssa meistä voisit harrastaa seksiä? Suutele sitä tyyppiä", hide hihitteli ja hörppäsi taas valkoviiniä.
"Öh... Tuota... Tämä tarvitsee alkoholia!" Toshi pälyili ympärilleen ja nappasi Patan kädestä viskipullon, kulautti hyvin suuren määrän kurkustaan alas ja jäi hetkeksi aikaa tuijottaman tyhjästi eteenpäin. Hetken päästä Toshi ravisteli päätään ja konttasi hiden luo, painoi nopeasti huulensa hiden huulille ja peruutti takaisin. "Uudestaan en tee!"
"Oooh~ Olen suosittu!" hide repesi nauruun ja kaatui selälleen lattialle.
"Tuleeko joku tupakalle?" Yoshiki kysyi ja nousi hiukan horjahtaen seisomaan.
"Äh, kävit juuri!" hide älähti.
"Minä tulen", Pata nousi ja hyppeli humalaisin askelin parvekkeen ovelle. "Taiji?"
"Ei nyt kyllä jaksaisi..."
"No, ei sitten", Yoshiki kohautti olkiaan, otti kaksi viskipulloa ja sohvan selkänojalla olevasta takistaan tupakat sekä sytkärin mukaansa.
Kitaristi katsoi basistia ja vokalistia vuoronperään, sitten tuo katsoi parvekkeelle ja hihitteli itsekseen. Toshi nousi horjuen seisomaan ja sanoi menevänsä vessaan. hide vilkaisi Taijia virnistellen ja hörppäsi valkoviiniä.
"Noilla tunnetusti kestää – niin Toshilla vessassa, kuin Yoshikilla ja Patalla tupakalla. He polttavat kuitenkin sen askin puoliksi, joten. Viihdyttäkäämme toisiamme sen aikaa", Taiji virnuili.
"Mitä sinä kiero basisti olet saanut päähäsi?" hide katsoi Taijia epäilevästi nauraen.
"Pelataan sellaista peliä, että minä sanon jotain, mitä en ole tehnyt ja jos sinäkään et ole, minun pitää juoda vaikka... sakea. Hyi helvetti. En ole koskaan juonut pahempaa, en vain ymmärrä sen hienoutta – tai kamaluutta. Ja sitten sen jälkeen on sinun vuorosi", Taiji selitti virnistellen.
"Hyvä on. Suostun tähän, koska tiedän, että olen viattomampi kuin sinä koskaan", hide nauroi.
"Okei, minä en ole koskaan..." Taiji nojasi kyynärpäillään lattiaan ja mietti, mitä vastaisi hidelle. "Hmm... En ole koskaan juossut alasti Tokion kaduilla kiireisimpään ruuhka-aikaan", Taiji virnisti.
"En minäkään", hide virnisti ja ojensi sakepullon Toshin baarikaapin kätköistä Taijin kiroillessa. "Minä en ole koskaan... Ha! Juossut poliiseja karkuun."
"No en ole minäkään. Kai", Taiji nauroi ja työnsi sakepullon hidelle. "Minä en ole koskaan... Minä en ole koskaan oikeasti suudellut punatukkaista kitaristia", Taiji tarttui jo sakepulloon, kun hän vilkaisi hideen.
"Etkö muka? Entäs Pata?"
"Ei me koskaan olla siihen aikaan oikein mitään, kun hänellä oli vielä punaiset hiukset", Taiji kohautti olkiaan.
"Et koskaan? Olen nyt järkyttynyt. Teen protestin!" hide tarttui valkoviinipulloon ja otti huikan. "Hyvin ison protestin."
Taiji nauroi hidelle ja hörppäsi sakesta tarvittavan määrän.
"Tämä on typerä peli, ja olen nyt järkyttynyt, ettet ole suudellut punatukkaista kitaristia koskaan. Olen järkyttynyt, Taiji."
"Minä huomaan", basisti nauroi kitaristille ja mietti seuraavaa kohtaa jo.
"No hyvä on. Minä en ole koskaan suudellut ruskeatukkaista basistia", hide virnisti ja tarttui sakepulloon.
"MITÄ? Nyt MINÄ järkytyn! Kuinka se on mahdollista?
Taijin silmät laajenivat lautasen kokoisiksi katsoessaan kitaristia.
"Niin, en ole koskaan suudellut ruskeatukkaista basistia", hide virnisti.
"Se täytyy sitten korjata, koska minäkään en ole koskaan suudellut punatukkaista kitaristia", Taiji virnisti.
Basisti oikoi jäseniään ja meni hiukan lähemmäs kitaristia, sen jälkeen tuo pisti oikean kätensä hiden niskan taakse ja taivutti tuota vaaka-asentoon. hiden en-ole-nainen-älähdyksistä huolimatta, Taiji taivutti hideä hiukan enemmän virnuillen ja kumartui lähemmäs. Tuo katsoi hetken lähes samanlaisiin silmiin kuin omansa ja painoi huulensa kitaristin huulille, antoi kielensä yhtyä kitaristin kielen kanssa ja tunnusteli hiden hampaita, huulia ja kieltä. Eikä mennyt kuin hetki, ja he olivat lattialla – hide alla ja Taiji päällä, eivätkä he vieläkään olleet lopettaneet. Ei vielä sekunninkaan päästä, kun Toshi astui ulos vessasta ja Yoshiki Patan kanssa parvekkeelta. Yoshiki astui parvekkeelta nauraen Patan kanssa, kun hänen katseensa osui tasan samaan aikaan Patan ja Toshin katseen kanssa olohuoneen lattialle.
"Mitä helvettiä te teette?" Toshi sai avattua suunsa ensimmäisenä.
Taiji irrottautui hidestä, nojasi takakenossa käsillään lattiaan ja hengitti raskaasti, kun kitaristi makasi yhä lattialla ja katsoi kattoon. Hänen päässään ei ollut yhtäkään kunnollista ajatusta, saatikka sitten selitystä Yoshikille, Patalle ja Toshille siitä, miksi Taiji oli äsken hänen päällään ja suuteli.
"Me pelasimme sellaista peliä, että... että... miten se menikään?" hide puri huultaan ja yritti selittää.
"... Basisti suutelee kitaristia?" Pata heitti.
"Eiii! Minä sanon jotain, mitä en ole koskaan tehnyt ja jos Taijikaan ei ole, minun pitää juoda sakea – joka on muuten helvetin pahaa. Ja sitten Taiji sanoo, ja jos minäkin olen tehnyt jotain, mitä Taiji on tehnyt, tai päinvastoin, ei tarvitse juoda. Ja me sitten totesimme, ettei Taiji ole koskaan suudellut punatukkaista kitaristia, enkä minä ruskeatukkaista basistia. Me vain keksimme jotain aikaa tappaaksemme, kun eräät viettivät puoli tuntia vessassa ja parvekkeella vetämässä tupakkaa", hide mutisi.
"Jotenkin tuo kuulostaa niin Taijin idealta", Yoshiki nauroi ojentaessaan kättään hidelle, sitten tuo veti kitaristin ylös ja sulki suojelevaisesti syliinsä. "Me taidetaan lähteä nyt, ettei basisti vielä raiskaa pikku-kitaristia", Yoshiki nauroi.
"Jääkää tänne yöksi, minulla on se yksi vierashuone ja tuo olohuoneen levitettävä sohva", Toshi pyysi ja alkoi jo kaivella lakanoita sun muita sängynpetaamistarvikkeita.
"Me otetaan vierashuone", hide virnuili ja lähti kävelemään yhdistetyn olohuoneen sekä keittiön läpi vesihanalle.
Kitaristi penkoi hetken vokalistin kaappeja ja löysi kuin löysikin etsimänsä – lasin. Sen jälkeen tuo alkoi valuttaa vettä hanasta ja odotti, että se olisi jääkylmää, sen jälkeen tuo työnsi lasinsa alle ja täytti sen vedellä.
"Historiallinen hetki, hide juo pelkkää vettä", Toshi tuumaisi siivotessaan olohuonetta. "Ja kakkoskitaristi sekä basisti, te voitte jatkaa rakkauden tekemistä huoletta, ei tuo punapää teitä enää häiritse, hänellä on muutakin tekemistä", vokalisti virnisti pirullisesti.
"Heeeei! Minä olen ihan viaton pieni söpö kitaristi", hide huusi Toshille ja laski tyhjän lasin tiskipöydälle.
"Söpö ja pieni ehkä, mutta et viaton", Pata virnisti Taijin halausotteesta.
"Pöh, te ette vain ymmärrä viattomuuttani", hide mutisi ja lähti kävelemään vierashuonetta kohden. "Tämä viaton kitaristi painuu nyt unten maille. Hyvää yötä teille, ihanat otukset", hide sanoi ja tarttui Yoshikin paidan liepeestä vetäen tuon mukanaan vierashuoneeseen.
"Miten minusta tuntuu, että tänä yönä ei saa nukuttua?" Toshi mutisi. "Sen siitä saa, kun on kaksi homoparia vokalistin asunnossa, kukaan ei muista ajatella pienen ja herkän vokalistin tunteita – tai kuuloaistia, joka on bändin parhain."
Taiji repesi nauruun ja keinutti itseään sekä Pataa kevyesti puolelta toiselle, samaan aikaan kitaristi ja pianisti linnoittautuivat vokalistin vierashuoneeseen hihitellen. Tai ehkäpä se kitaristi hihitteli pianistia enemmän, kuten tavallisestikin.
Yoshiki kietoi kätensä kitaristin ympärille ja tuhisi tuon korvaan. "Usko tai älä, mutta minä rakastan sinua, pikku homoni."
"Awwww~ Minulla on hempeilevä pianisti, vierashuone sängyn kera ja humaltunut olotila, mitä minulta enää puuttuisi?" hide hihitteli lisää.
"Ei varmaan mitään muuta?" Yoshiki tuumaisi ja käänsi hiden itseään vasten.
Yoshiki painoi huulensa kokeilevasti hiden huulille ja päästi kielensä tutkimusmatkalle hiden suuhun. Pianistin kädet löysivät tiensä hiden paidan alle ja hymy nousi väkisinkin kitaristin huulille, kun pianisti alkoi nostaa paitaa ylemmäs ja riisua sitä hänen päältään.
"Korkeimman oikeuden kautta pyydän sinua rakastelemaan kanssani, Hideto Matsumoto", Yoshiki mutisi hiden huulia vasten ja aloitti hiden housujen riisumisen.
~
The End.
